Laboratoriotutkimukset

Virtsanäytteestä voidaan vastaanotolla tutkia stixillä useita asioita, joista tärkeimpiä ovat virtsan pH,sokeri ja mahdollinen veri virtsassa. Virtsan ominaispaino tutkitaan aina siihen tarkoitetulla refraktometrillä. Mikroskoopilla tutkitaan sentrifugoidusta virtsasta sakat (esim. kiteet ja solut). Virtsan bakteeriviljely tehdään myös vastaanotolla. Tarvittaessa virtsanäyte voidaan lähettää edelleen ulkopuoliseen laboratorioon esim. virtsan proteiini/kreatiinisuhteen tutkimiseksi.

Verinäytteitä varten lemmikkiä täytyy yleensä paastottaa n.12 tuntia, jottei ruokailun aiheuttama lipemia pilaisi näytettä. Vastaanoton omalla Vetscan VS2-laitteella voidaan tutkia 14 keskeistä kliinisen kemian parametria, joista tulokset saa noin 10 minuutissa.Lisäksi vastaanotolla voidaan laskea valkosolujen kokonaismäärä ja hematokriitti. Muut näytteet (kuten esim. valkosolujen erittely, erilaiset hormoni-ja vasta-ainemääritykset, veriryhmämääritykset, geenitestit, allergiatestit) lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon.

Muita vastaanotolla tehtäviä tutkimuksia ovat mm. korvaeritteen mikroskopointi, vaginan irtosolunäytteet, ihosienten viljely Dermafyt-test agarilla, ihon raapenäytteet, kuivasilmäisyyden testaus ja silmien fluorescin-värjäys haavaumien/kyynelkanavan tukkeuman varalta.

Bakteerinäytteet, ulostenäytteet ja koepalat lähetetään ulkopuolisiin laboratorioihin tutkittaviksi.

Verenpaineen mittaus

Monet sairaudet saavat aikaan muutoksia verenpaineessa. Näitä ovat esim. munuaisviat, useat sisäeritysrauhasten häiriöt, sydänviat ja shokki. Mikäli verenpaine on pysyvästi epänormaali, saattaa seurauksena olla vakavia tai palautumattomia vaurioita esim. silmissä, sydämessä, munuaisissa ja keskushermostossa. Jos verenpaineen muutokset havaitaan ajoissa voidaan nämä vauriot usein estää.

Lemmikeiltä ei ole mahdollista mitata verenpainetta samalla menetelmällä mitä ihmisillä normaalisti käytetään. Tuusvetillä on käytössään HDO (=High Definition Oscillometry) verenpainemittari. Mansetti kiinnitetään tavallisimmin häntään, mutta myös jalkaan kiinnitys on mahdollista. Verenpaineen mittaukseen on varattava riittävästi aikaa, jotta kiire ja lemmikin liika hermostuneisuus eivät vaikuttaisi mittaustulokseen. Mittauksista tulostuu tietokoneelta käyrät, joista voi ylä-ja alapaineen ja pulssin lisäksi lukea muitakin tärkeitä asioita.

Rokotukset – Kissat

Tavallisesti kissoille annetaan kissarutto-calici-rinotrakeiittirokotus 8-12 viikon iässä. Sama rokote annetaan uudelleen kuukauden kuluttua ja noin vuoden iässä, sen jälkeen nykyohjeen mukaisesti 3 vuoden välein. Saman valmistajan rabiesrokote voidaan antaa yhtä aikaa edellä mainittujen rokotteiden kanssa, useimmiten toisella rokotuskäynnillä ja uudelleen noin vuoden iässä. Rabiesrokotus vaaditaan ulkomaille matkustavilta kissoilta ja se on ehdottoman tärkeä vapaasti ulkona liikkuville kissoille, koska rabieksen itämisaika voi olla jopa yli 6kk, se on tappava tauti ja se voi tarttua ihmiseen.

Rokotettavien kissojen pitää olla terveitä ja madotettuja, mutta madotusta ei kuitenkaan ole syytä ajoittaa aivan lähelle rokotusta. Luonnossa liikkuville ja pyydystäville kissoille pitäisi käyttää sellaista matolääkettä, joka tehoaa suolinkaisten lisäksi myös heisimatoihin.
Suomen kissaliiton tiedote pentujen rokotuksista tässä
Suomen kissaliiton rokotusohjeet tässä

Rokotukset – Koirat

Tavallisin koirien rokotusohjelma on seuraava: noin 12-viikkoisena annetaan ns. nelosrokote (parvo, penikkatauti, koiran adenovirus ja parainfluenssa). Noin 16-viikkoisena annetaan sama rokote yhdessä saman valmistajan rabiesrokotteen kanssa (lääkelaitos on hyväksynyt yhteiskäytön syksyllä 2011). Sen jälkeen rokotukset tehostetaan noin vuoden iässä ja  sen jälkeen parainfluenssaa lukuunottamatta muut rokotukset kolmen vuoden välein. Linkki Suomen kennelliiton rokotusohjeisiin tästä. On huomioitava, että ulkomaisilla kenneljärjestöillä saattaa olla erilaiset rokotusohjelmat, jotka on syytä tarkistaa ajoissa ennen matkustamista.

Parainfluenssa- ja bordetellarokotteilla valmistaja lupaa immuniteetin kestoksi noin yhden vuoden. Näitä rokotteita suositellaan varsinkin koirille, jotka käyvät näyttelyissä ja kokeissa, jotka vierailevat koirahoitoloissa tai jotka muuten tapaavat paljon toisia koiria.
Erityisessä tartuntavaarassa olevat pennut voidaan edellisten lisäksi rokottaa parvovirusrokotteella tai parvo-penikkatauti-tarttuva maksatulehdusrokotteella jo 6-8 viikon iässä ja bordetella-parainfluenssarokotteella vieläkin nuorempina.
Rokotettavien koirien tulee olla terveitä ja pentujen pitää olla madotettuja, mutta madotusta ei kuitenkaan ole syytä ajoittaa aivan lähelle rokotusta
Rokotussuoja pennuille ei kehity heti vaan vasta muutaman viikon kuluessa. Kuitenkin sanotaan pennuilla olevan sosiaalistumisen herkkyyskausi noin 5-12 viikon iässä. Silloin sen pitäisi saada mahdollisimman paljon mukavia kokemuksia turvallisissa olosuhteissa erilaisista ja eri ikäisistä koirista ja ihmisistä. En kuitenkaan suosittele pennun viemistä koirapuistoon, koulutuskentälle tms. ennen kuin jälkimäisestä rokotuksesta on kulunut vähintään pari viikkoa.

Terveystarkastukset

Suosittelemme lemmikillesi vuosittaisia terveystarkastuksia. Jos sairaus tai riski sairastua huomataan ajoissa, onnistuu ennaltaehkäisy tai hoito usein paremmin ja lemmikki voi saada lisää terveitä ja onnellisia vuosia.

Suoritamme terveystarkastukset lemmikin iän, esitietojen ja kliinisen tutkimuksen perusteella. Siksi hinta-arviota on vaikea antaa etukäteen.

Virtsanäytteestä saa melko yksinkertaisesti ja edullisesti kohtalaisen paljon tietoa, joten se kannattaa yleensä aina ottaa. Virtsaputken pää olisi hyvä puhdistaa ennen näytteen ottoa puhtaalla vedellä. Koiralta näyte on ehkä helpointa ottaa saunakauhan tai vastaavan avulla siten, että kauhaosa on suojattu kertakäyttöisellä muovipussilla. Kissalta saa usein näytteen niin, että tyhjennetään hiekkalaatikosta hiekat pois ja vuorataan se huolellisesti tuorekelmulla, joka on osoittautunut houkuttelevaksi pissialustaksi monille kissoille. Kun näyte on saatu, se kaadetaan puhtaaseen purkkiin. Virtsanäyte pitäisi välittömästi toimittaa vastaanotolle, koska mitä vähemmän virtsaa on ja mitä kauemmin sitä säilyttetään sitä epäluotettavammaksi se muuttuu.

Tarvittaessa terveystarkastukseen voi kuulua myös esim. verenpaineen mittaus. Verinäytteitä tutkitaan tarpeen mukaan, eikä niitä oteta pelkän rutiinin vuoksi. Mikäli tarvitaan sellaisia jatkotutkimuksia kuten esim. kuvantamispalvelut, mihin Tuusvetissa ei ole toistaiseksi mahdollisuuksia, lähetetään potilas edelleen sellaiselle klinikalle, jossa nämä palvelut toimivat hyvin.